Viva España! (y Berlin y Potsdam)

Kylläpä on kiireinen olo, kun en ole kahteen viikkoon ehtinyt kirjoittaa. Taidan nyt luopua suunnitelmistani antaa kattava raportti kaikista reissuistani. Sen sijaan käytän ranskalaisia viivoja :D Uusimmasta vanhimpaan siis, silvuplee.

Potsdam 3.5.

Lähdin lauantaiaamuna Berliinistä Potsdamiin, koska siellä oli luvassa Erasmus-retkeilyä. Tapasin muun porukan rautatieasemalla, mistä suuntasimme keskustaan. Järjestetty kaupunkikierros oli vallan kattava, tosin en morkkiksissani jaksanut kuunnella mitään, vaan ahdistuin keskenäni. Päivä parani huomattavasti, kun kierros loppui ja menimme Sanssoucin puistoon syömään piirakkaa (omenaa ja luumua, nam!). Tämän jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa pyöriä keskenämme missä sattuu. Jumitin bulgarialais-tsekkiläis-slovakialaiseen kokoonpanoon ja sain taas nauttia omasta rauhasta, kun toinen puolikas ryhmästä väänsi tsekkiä ja toinen bulgariaa. Emme saaneet juuri mitään järkevää aikaiseksi, vaan kuljeskelimme ympäriinsä. Olisimme halunneet päästä Sanssouciin sisällekin, mutta opaskierrokset oli myyty loppuun jo Paljon Aiemmin. Tyydyimme siis vanhaan kasvihuoneeseen, josta myöhemmin oli remontoitu rokokoo-henkinen talo vieraille. Jännittävintä paikassa oli hauskan brittitädin lisäksi se, että saimme kokoa 57 olevat villatossut, jotka vedettiin kenkien päälle ja sitten saimme luistella ympäri taloa. Lopulta onnistuimme melkein myöhästymään junasta, koska bulgarialaiset halusivat välttämättä kiivetä vielä näkötorniin, emmekä ihan tajunneet, että matkaa rautatieasemalle oli se nelisen kilometriä..

Bulgarialainen E, tärkeä pää ja IKUS-A2.

The Male Model of the Year

Sanssoucia. Näyttäisi paremmalta kesemmällä.

R, J & E. J:lla melkein kiinnostaa.

Berliini 30.4-3.5.
- Lähdin vapuksi Berliiniin, koska tuntui, että kaikki olivat reissussa ja minulla ei hotsittanut jäädä keskenäni Magdeburgiin. Olihan sentään VAPPU. Tosin toisin kuin Suomessa, saksalaiset viettävät tätä työn juhlaa ihan oikeasti vasta 1.5.
- Kävimme N:n kanssa viettämässä tätä työn juhlaa Kreuzbergissä, jossa järjestettiin MyFest, valtava perhetapahtuma. Koko Kreuzberg oli täynnä esiintymislavoja, kojuja ja ihmisiä. Tosin en mene sanomaan, kuinka hyvin black metal sopii lapsiperheille..
- N oli edelleen käsittämättömän hauska tapaus :D Vannoin palaavani kesäkuussa, mutta nyt en ole enää ihan varma siitä, ehdinkö.

Madrid 23.-27.4. ft. TarspaTio Pepe. Puerta del Solin ja Madridin epävirallinen symboli
(virallinen on se karhu ja mansikkapuun)

- Opin, että rautatieasemien lippuautomaateissa käy Electron (varmaan ainoa asia koko Saksassa, missä Electron on ok).
- Halvaksi ja kivuttomaksi ajattelemani matka ei ollutkaan ihan niin halpa ja kivuton, koska jouduin matkustamaan ensin kuusi tuntia junalla Frankfurtiin ja siitä vielä kaksi tuntia bussilla Hahniin ja siitä vielä kaksi tuntia koneella Madridiin. Molemmat matkat suoritin hyvinvalvottujen öiden jälkeen, joten kokemus oli paikoitellen varsin kuluttava. Varsinkin, kun juniakin piti vaihtaa neljä kertaa.
- Halvaksi matka ei tullut siksikään, koska onnistuin tuhlaamaan 150 e vaatteisiin. Mutta kun minä tarvin uudet farkut! Ja uusia toppeja kesäksi! Ja toinen harmaa huppari! Ja uudet tennarit, jotka ovat kokonaan luonnon omista raaka-aineista ja siten erittäin ympäristöystävälliset!
- Poltin itseni, koska Madridissa oli koko ajan joku +25 varjossa ja hippasin siellä ympäriinsä minimaalisessa topissa ja sortseissa, jotta en sulaisi ihan täysin kokonaan.
- Korkeasta ulkolämpötilasta huolimatta itse taloissa on kylmä.
- Espanjalaiset (miehet) eivät tunne henkilökohtaista tilaa. Jokainen tarjokas tunkee naamansa noin puolen millin etäisyydelle ja mukaan vongutaan oikein urakalla. Ei kiitos tällä kertaa.
- Torstai-illan kunniaksi päätimme lähteä Tarspan kanssa kaapunnille (missä lauloimme täysillä PMMP:tä). Kävimme parissa baarissa, mutta enhän minä ollut tottunut moiseen kuumuuteen ja tupakansavuun, että pakkohan sieltä oli lähteä pois. Pakotin Tarspan vielä kaiken lisäksi kävelemään kotiin, vaikkei meillä ollut kovin tarkkaa käsitystä siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Eksyimme vain kerran. Mutta minulla oli ainakin hauskaa.
- Kävin hurjan jännittävässä metrossa, joka teki matkaa maan keskipisteessä. Piti meinaan tulla viidet piiiitkät liukuportaat ylös, ennen kuin pääsi takaisin maanpinnalle. Matka maanpintaan kesti n. 3 minuuttia ja 30 sekuntia, jos ei ollut ruuhkaa.
- Kävimme myös tutustumassa paikallisen nuorison yöelämään Tarspan ja Tarspan kämppisten kanssa. Yliopiston urheilukentällä järjestettiin boteillon (suom. pullo), jonne nuoret voivat tulla vetämään totaaliset lärvit ihan rauhassa. Espanjassa kun siis asutaan huomattavasti pidempään vanhempien luona kuin meillä Suomessa. Kyseinen tapahtuma muistutti hieman Ruisrockia, mutta ulkona vain oli pimeämpää.
- Syksyllä alan taas opiskella espanjaa.
- Madrid on ihan hiton ihana. Suosittelen kaikille.

Metro!120 cm leveä ilmapatja, joka piti puhaltaa suullisesti.
Olen lopultakin valmis (ja uupunut).

Tarspa ja voileipä Retirossa. Kyseessä on siis huhtikuu.

Pikakuulumisia

Täällä on oikeasti kesä. Koko loppuviikon on ollut lämmintä suunnilleen +25 ja meikä niin sulaa tänne. Tutkin tuossa aiemmin päivällä säätiedotuksia ja harmikseni huomasin, että torstaina Laivurissa taitaa sataa ja on vielä kylmäkin. Minä kun olin tulossa tuomaan toppavaatteita Suomeen, mutta en kyllä ajatellut, että joutuisin käyttämään niitä. Muuten odotan retkeä Suomeen suunnattomalla innolla. Olen jo katsonut Minervan ruokalistat valmiiksi, että voin keskiviikkona käydä syömässä oikeaa ruokaa järkevän määrän. Hitto, kun kyseessä on juuri sellainen päivä, että kaikki olisi hyvää. Pitää varmaan käydä kahdesti syömässä!

Met kävimmä eilen vuorella! Polish Guy kysyi perjantai-iltana yhdeksän aikaan, haluaisinko lähteä lauantai-aamuna yhdeksän aikaan hieman vaeltelemaan luonnonpuistoon. En tietystikään kieltäytynyt ulkoilumahdollisuudesta, joten aamulla pakkasimme kaksi autoa täyteen ihmisiä ja eväitä ja lähdimme ajamaan Harzia ja siellä sijaitsevaa Brocken-vuorta kohti. (Pakko hehkuttaa, että pääsin auton kyytiin. Ei koko ajan sitä iänikuista junaa, vaan auto! AUTO!) Mukanamme olevien tsekkiläisten takia kaikki tapahtui äärimmäisen hitaasti ja mutkien kautta. Ensinnäkin lähdimme puoli tuntia myöhässä. Sitten he halusivat käydä tutustumassa Harzin lähellä sijaitsevaan Wernigeroden pikkukaupunkiin. Kaupunki oli äärimmäisen söpö. Kaikki oli ainakin miljoona vuotta vanhaa ja talokanta koostui lähinnä Fachwerkhauseista. En tiedä tuolle suomenkielistä vastinetta, enkä nyt ehdi tutkia asiaa. Mutta kuitenkin niitä taloja, joissa on ne ihme ristikkorakenteet nähtävillä.

Puolalainen G ja minä.

Minä ja Orlando. Taustalla Fachwerkhaus jos toinenkin.

Puolen tunnin sijasta vietimme Wernigerodessa tunnin ja sitten pääsimme lopulta jatkamaan Brockenia kohti. Olimme Polish Guyn kanssa jo tässä kohtaa ihan hiilenä ylihitaiden tsekkiläisten takia. Siis voi herranjumala miten ihminen voi toimia niin hitaasti?! Tsekkeihin en kyllä ikinä muuta. Parkkipaikan etsiminenkin tietysti otti tsekkiläisiltä oman aikansa, joten vaeltamaan lähdimme jotakuinkin puolitoista tuntia myöhemmin kuin olin ajatellut. Ryhmämme jakaantui nopeasti kahtia eri kulkuvauhdin vuoksi (arvatkaapa vain, ketkä olivat hitaita) ja meidän ryhmämme kipusi vuorelle suunnilleen puolijuoksua. Minä tein luonnollisesti lievää kuolemaa, koska en ole oikein tottunut jatkuvan ylämäen kapuamiseen hirveässä helteessä ja suorassa auringonpaisteessa. Kiipeäminen kuitenkin kannatti, koska huipulla oli tuulen takia miellyttävän viileää ja näkymät olivat järkyttävän upeita. Huipulta olisi pitänyt nähdä Hannoveriin asti, mutta ilmeisesti siihen olisi tarvinnut kiikaria. Kuvat ovat muuten Polish Guyn, koska en ole ehtinyt vielä purkaa omaa kameraani. Ehkä sitten laitan lisää otoksia reissusta.

Poistulo oli huomattavasti kivuttomampaa kuin kiipeäminen. Tosin oma "oppaamme" (eräs magdeburgilainen poika, joka kuului seurueeseemme) halusi tulla eri reittiä alas. "Alussa saattaa olla hieman kiviä, mutta loppumatkasta tie on jo parempi." Tämä ilmaus "hieman kiviä" piti sisällään sen, että loikimme suunnilleen siirtolohkareiden kokoisten kivimöykkyjen päältä toiselle n. kahden kilometrin verran, koska sulamisvedet olivat vieneet maan aika tehokkaasti mukanaan. Koska se GPSsällinen ryhmä jäi Brockenin lähelle yöksi, minun oli määrä toimia kartturina Polish Guyn ajaessa. Onnistuin neuvomaan hänet oikealle tielle, minkä jälkeen pimenin ja heräsin Magdeburgissa siihen, että olin kuolannut Orlandon paidalle. Polish Guy oli onnistuneesti saanut meidät Magdeburgiin, missä sitten eksyimme. Käännyimme väärään suuntaan ja olemme nyt tutustuneet aivan uuteen alueeseen Magdeburgissa ja paikallistuntemus kasvoi kertaheitolla.

huipulla! 1142 metriä merenpinnan yläpuolella.

Illalla oli sitten tiedossa unkarilaisten läksiäiset. Porukasta erottui selvästi, kuka oli ollut Brockenissa ja kuka ei. Viisi ihmistä helotti naama ja hartiat punaisena. Unkarilainen B onnistui tekemään vaikutuksen erittäin loistavalla soittolistalla. Kerrankin kunnon trancea eikä mitään iänikuista ABBAa ja Madonnaa ja Nelly Furtadoa ja viimeisimpiä r'n'b-hittejä, jotka tuntuvat olevan valitettavan monen suosiossa täällä. Leikin sosiaalista ihmisten kanssa ja yhden aikaan muiden siirtyessä Elben rantaan rantabaariin (johon on jostain roudattu hillitön määrä valkeaa hiekkaa ja lökötuoleja, jotta ihmiset voivat kuvitella olevansa jossain muualla kuin Magdeburgissa) katsoin parhaaksi mennä nukkumaan.

Tänään kävimme kaupungilla kuljailemassa ja ihmettelemässä Suurta Kaupunkijuhlaa, joka tänään jatkui jo kolmatta päivää. Koko keskusta on täynnä pieniä kojuja, joissa myydään joko kaljaa, ruokaa tai krääsää. Lisäksi on tarjolla elävää musiikkia sekä pienimuotoinen tivoli (tosin laitteet oli ripoteltu yksittäin n. neliökilometrin kokoiselle alueelle). Kävimme tutustumassa tapahtumaan jo perjantai-iltana. Kävimme kuuntelemassa jotain hauskaa, covereita soittavaa soul-bändiä sekä hurvittelemassa paikalle kuskatuilla huvipuistolaitteilla.

Kyllä, edelleen on kertomatta Berliinistä ja Madridista ja kaikesta, mutta kun en vain jouda! Kuulin keskiviikkona kaiken lisäksi, että minun pitää tehdä kuusitoista (16) käännöstä heinäkuun puoliväliin mennessä. Ja vaivanpalkaksi saan hikiset neljä (4) opintopistettä. Kiitos! Enää on onneksi 14 ja puoli käännöstä tekemättä!

Nyt pitääkin jo mennä, kun meillä on A:n synttäreiden esibileet. Kaikkea se luova ihminen keksiikin!