Pikakuulumisia

Täällä on oikeasti kesä. Koko loppuviikon on ollut lämmintä suunnilleen +25 ja meikä niin sulaa tänne. Tutkin tuossa aiemmin päivällä säätiedotuksia ja harmikseni huomasin, että torstaina Laivurissa taitaa sataa ja on vielä kylmäkin. Minä kun olin tulossa tuomaan toppavaatteita Suomeen, mutta en kyllä ajatellut, että joutuisin käyttämään niitä. Muuten odotan retkeä Suomeen suunnattomalla innolla. Olen jo katsonut Minervan ruokalistat valmiiksi, että voin keskiviikkona käydä syömässä oikeaa ruokaa järkevän määrän. Hitto, kun kyseessä on juuri sellainen päivä, että kaikki olisi hyvää. Pitää varmaan käydä kahdesti syömässä!

Met kävimmä eilen vuorella! Polish Guy kysyi perjantai-iltana yhdeksän aikaan, haluaisinko lähteä lauantai-aamuna yhdeksän aikaan hieman vaeltelemaan luonnonpuistoon. En tietystikään kieltäytynyt ulkoilumahdollisuudesta, joten aamulla pakkasimme kaksi autoa täyteen ihmisiä ja eväitä ja lähdimme ajamaan Harzia ja siellä sijaitsevaa Brocken-vuorta kohti. (Pakko hehkuttaa, että pääsin auton kyytiin. Ei koko ajan sitä iänikuista junaa, vaan auto! AUTO!) Mukanamme olevien tsekkiläisten takia kaikki tapahtui äärimmäisen hitaasti ja mutkien kautta. Ensinnäkin lähdimme puoli tuntia myöhässä. Sitten he halusivat käydä tutustumassa Harzin lähellä sijaitsevaan Wernigeroden pikkukaupunkiin. Kaupunki oli äärimmäisen söpö. Kaikki oli ainakin miljoona vuotta vanhaa ja talokanta koostui lähinnä Fachwerkhauseista. En tiedä tuolle suomenkielistä vastinetta, enkä nyt ehdi tutkia asiaa. Mutta kuitenkin niitä taloja, joissa on ne ihme ristikkorakenteet nähtävillä.

Puolalainen G ja minä.

Minä ja Orlando. Taustalla Fachwerkhaus jos toinenkin.

Puolen tunnin sijasta vietimme Wernigerodessa tunnin ja sitten pääsimme lopulta jatkamaan Brockenia kohti. Olimme Polish Guyn kanssa jo tässä kohtaa ihan hiilenä ylihitaiden tsekkiläisten takia. Siis voi herranjumala miten ihminen voi toimia niin hitaasti?! Tsekkeihin en kyllä ikinä muuta. Parkkipaikan etsiminenkin tietysti otti tsekkiläisiltä oman aikansa, joten vaeltamaan lähdimme jotakuinkin puolitoista tuntia myöhemmin kuin olin ajatellut. Ryhmämme jakaantui nopeasti kahtia eri kulkuvauhdin vuoksi (arvatkaapa vain, ketkä olivat hitaita) ja meidän ryhmämme kipusi vuorelle suunnilleen puolijuoksua. Minä tein luonnollisesti lievää kuolemaa, koska en ole oikein tottunut jatkuvan ylämäen kapuamiseen hirveässä helteessä ja suorassa auringonpaisteessa. Kiipeäminen kuitenkin kannatti, koska huipulla oli tuulen takia miellyttävän viileää ja näkymät olivat järkyttävän upeita. Huipulta olisi pitänyt nähdä Hannoveriin asti, mutta ilmeisesti siihen olisi tarvinnut kiikaria. Kuvat ovat muuten Polish Guyn, koska en ole ehtinyt vielä purkaa omaa kameraani. Ehkä sitten laitan lisää otoksia reissusta.

Poistulo oli huomattavasti kivuttomampaa kuin kiipeäminen. Tosin oma "oppaamme" (eräs magdeburgilainen poika, joka kuului seurueeseemme) halusi tulla eri reittiä alas. "Alussa saattaa olla hieman kiviä, mutta loppumatkasta tie on jo parempi." Tämä ilmaus "hieman kiviä" piti sisällään sen, että loikimme suunnilleen siirtolohkareiden kokoisten kivimöykkyjen päältä toiselle n. kahden kilometrin verran, koska sulamisvedet olivat vieneet maan aika tehokkaasti mukanaan. Koska se GPSsällinen ryhmä jäi Brockenin lähelle yöksi, minun oli määrä toimia kartturina Polish Guyn ajaessa. Onnistuin neuvomaan hänet oikealle tielle, minkä jälkeen pimenin ja heräsin Magdeburgissa siihen, että olin kuolannut Orlandon paidalle. Polish Guy oli onnistuneesti saanut meidät Magdeburgiin, missä sitten eksyimme. Käännyimme väärään suuntaan ja olemme nyt tutustuneet aivan uuteen alueeseen Magdeburgissa ja paikallistuntemus kasvoi kertaheitolla.

huipulla! 1142 metriä merenpinnan yläpuolella.

Illalla oli sitten tiedossa unkarilaisten läksiäiset. Porukasta erottui selvästi, kuka oli ollut Brockenissa ja kuka ei. Viisi ihmistä helotti naama ja hartiat punaisena. Unkarilainen B onnistui tekemään vaikutuksen erittäin loistavalla soittolistalla. Kerrankin kunnon trancea eikä mitään iänikuista ABBAa ja Madonnaa ja Nelly Furtadoa ja viimeisimpiä r'n'b-hittejä, jotka tuntuvat olevan valitettavan monen suosiossa täällä. Leikin sosiaalista ihmisten kanssa ja yhden aikaan muiden siirtyessä Elben rantaan rantabaariin (johon on jostain roudattu hillitön määrä valkeaa hiekkaa ja lökötuoleja, jotta ihmiset voivat kuvitella olevansa jossain muualla kuin Magdeburgissa) katsoin parhaaksi mennä nukkumaan.

Tänään kävimme kaupungilla kuljailemassa ja ihmettelemässä Suurta Kaupunkijuhlaa, joka tänään jatkui jo kolmatta päivää. Koko keskusta on täynnä pieniä kojuja, joissa myydään joko kaljaa, ruokaa tai krääsää. Lisäksi on tarjolla elävää musiikkia sekä pienimuotoinen tivoli (tosin laitteet oli ripoteltu yksittäin n. neliökilometrin kokoiselle alueelle). Kävimme tutustumassa tapahtumaan jo perjantai-iltana. Kävimme kuuntelemassa jotain hauskaa, covereita soittavaa soul-bändiä sekä hurvittelemassa paikalle kuskatuilla huvipuistolaitteilla.

Kyllä, edelleen on kertomatta Berliinistä ja Madridista ja kaikesta, mutta kun en vain jouda! Kuulin keskiviikkona kaiken lisäksi, että minun pitää tehdä kuusitoista (16) käännöstä heinäkuun puoliväliin mennessä. Ja vaivanpalkaksi saan hikiset neljä (4) opintopistettä. Kiitos! Enää on onneksi 14 ja puoli käännöstä tekemättä!

Nyt pitääkin jo mennä, kun meillä on A:n synttäreiden esibileet. Kaikkea se luova ihminen keksiikin!