Argh.

Roskiskanasta ja lauantain Hasselnightistakin selvittiin hengistä, mutta tämänpäiväinen suullisen viestinnän tunti vähensi elämänhaluani huomattavissa määrin. Argh.

meitä

käytäväbileet

Lauantaina oli siis Hasselnight eli kaupungin erään aukion – yllättäen Hasselbachplatz – ympärillä olevat baarit/grillit/pubit/vastaavat olivat ihan tupaten täynnä, koska jokaisessa oli jotain ohjelmaa. Ihan ensimmäiseksi minut ja L kutsuttiin poikkeamaan unkarilaisten luona ja siellä minulle selvisi, mistä koko päivän kuulemani jumputus oli lähtöisin. B asuu kuudennessa kerroksessa ja minä kolmannessa, mutta siitä huolimatta kuulin oikein hyvin hänen soittolistansa. Jumitimme paikalla noin puoli tuntia ja juttelin mukavia Z:n kanssa. Sitten pojat lähtivät uimaan (olivat selvinneet hengissä, näin heidät eilen!) ja me alakertaan puolalaisen K:n luokse etkoille. Yhdentoista jälkeen n. 30 hengen porukalla kaupunkiin. Pyörimme aikamme ympäriinsä, kunnes löysimme baarin nimeltä Escpae, jossa oli tarjolla kasarimusiikkia. Kaikki jorasivat tunteella parin tunnin ajan, minkä jälkeen keksimme, että mennäänpä johonkin muualle. Menimme ulos ja kävelimme viisi minuuttia sinne tänne ja palasimme Escapeen vielä kolmeksi tunniksi. Erityisen hauskaa seuraa sain slovakialaisesta R:sta. Vedimme käsittämättömän hienoja (not) muuveja ja minua ihan oikeasti kehuttiin. Uskomatonta. Ehkä se johtui reiluista pohjista, että ranskalaisen F:n arvostelukyky oli madaltunut niin paljon. Osa porukasta uupui matkan varrelle, mutta suurin osa meistä ryömi silti yhdessä kotiin siinä viiden pintaan.

Mr. Darcy ja Polish guy

Sunnuntai oli virallinen lepopäivä. Köllöttelin tyytyväisenä sängyssä ja myyrysin joskus iltakahdeksan pintaan teelle L:n luokse, mistä löysin myös muita ihmisyksilöitä. Maanantaina viikonloppuni jatkui edelleen, mutta olin hieman aktiivisempi. Kävin lenkkeilemässä, ostamassa tenttikirjan ja jopa luin sitä. Illalla kuulin puolalaisen K:n sairastuneen, joten hän antoi minulle lippunsa illan Erasmus-elokuvanäytäntöön. Menimme katsomaan saksalaista Hardcoveria, jossa vähän luuserimpi kirjailijamies tapaa vähän kovemman kundin ja sitten he alkavat puuhastella kaikenlaista ja tämä kovempi tapaus yrittää tehdä tästä luuserista coolimpaa. Juoni oli siis aika heppoinen, mutta itse elokuva oli ihan hauska. Oli vallan leuhkaa, kun koko sali oli varattu vain meille. Kaikki levisivät ympäri salia ja höpöttelimme enemmän tai vähemmän koko elokuvan ajan.

Eilen huoneessani ravasi koko ajan väkeä eikä mistään meinannut tulla mitään. Onnistuin myös rikkomaan sälekaihtimeni, jotka L korjasi näppärästi kuminauhalla :D Lopulta sain itseni edustavaksi ja siirryin ranskalaisen A:n ja brittiläisen E:n seuraan alakertaan jauhamaan tyttöjen juttuja ja valmistautumaan Moonlightiin. Tunnin huolellisen pohjustamisen jälkeen siirryimme Moonlightiin, missä olikin varmaan 30 vaihtaria. Pöytien ääreen ei enää mahtunut, joten istuskelin unkarilaisten kanssa ja höpöttelin tyhjiä. Puoli yhden aikaan lähdimme kotiin ja päätimme mennä häiritsemään Mr. Darcya. Hyydyin kuitenkin aika pian ja tulin nauttimaan muutaman tunnin yöunista ennen aamuluentoa.

Aamun luennot sujuivat kivuttomasti, vaikka olin nukkunut vain neljä tuntia ja olin englannin terminologian ryhmässä ainoa vaihtari. Kieliopissa päästiin lopultakin asiaan ja nyt minulle kerrotaan ehkä kuudetta kertaa määräisistä ja epämääräisistä artikkeleista ja nolla-artikkeleista. Kotitehtäviäkin saimme vaivaiset kolme aanelosta. Onneksi terminologiaa pitävä Prof. Dr. S oli vallan mukava ja ymmärrettävä ja netistä löytyvät saksa-englanti-saksa-sanakirjat ovat HIEMAN kattavampia kuin saksa-suomi-saksa-sellaiset.

Mutta se suullinen viestintä. Fr. S oli yhtä nyrpeä ja nihkeä ja huumorintajuton kuin ennenkin ja suosi iiiiiihania venäläissuojattejaan yhtä paljon kuin ennenkin. Venäläistytöt ovat käyneet hänen kursseillaan jo pari vuotta ja Fr. S on treenannut heidät huippuvireeseen. Se on ilmeisesti riittävä syy antaa heille kaikenlaisia etuoikeuksia. Tunnin alussa hän antoi meille 20 min aikaa valmistautua kahden minuutin puheeseen. Harvinaisen suullista viestintää, kun sai puhua minuutin tai pari ja loppuaika kyhjötettiin paperit sylissä ja kuunneltiin muiden juttuja.

Tunnin lopussa jaettiin opiskelijoita neljän hengen ryhmiin väittelyä varten ja kun kukaan ei halunnut ryhmään numero 2, päätti Fr. S, että arvotaan. Kuudesta ehdokkaasta neljä välttyisi tältä kauhealta kohtalolla. Eräs Erasmus-kaverini joutui tähän ryhmään ja hän nieli tappionsa kunnialla, mutta sitten kun eräs venäläistytöistä joutui ko. ryhmään, nousi hirveä haloo. Tämä venäläistyttö pakotti kaverinsa vaihtamaan, jotta hän itse pääsisi haluamaansa ryhmään. Fr. S:lla ei tietystikään ollut mitään tätä vastaan. Siinä kohtaa kaverini otsasuoni alkoi tykyttää vaarallisen näköisesti. Kun itse ilmoitin, että en ole ensi viikolla paikalla (enkä enää ikinä tulevinakaan viikkoina), totesi Fr. S, että yhden jo väittelyiden tuomariksi ilmoittautuneen tuttuni täytyy mennä tähän surullisenkuuluisaan kakkosryhmään. Koska eihän hän millään muotoa halunnut lemmikkityttöjensä joutuvan moiseen tehtävään. Pää räjähti, kun seurasin vieressä epäoikeudenmukaista kohtelua ja päätin, että minua ei enää tuolla kurssilla näy. Suomessa sentään oikeasti puhuimme suullisen viestinnän kursseilla – ja tiedoksi tietämättömille, että niitä on ollut monta.

Iltapäivästä olin niin hiilenä, että menin vain nukkumaan. Kahden ja puolen tunnin päiväunien jälkeen olin edelleen kärty, mutta sitten löysin Facebookista kiehtovaa ihmissuhdeinformaatiota eräästä vaihtaristamme, joten kirmasin välittömästi käväisemään ranskalaisen A:n luona. Pieni käväisyni vain venähti puolentoista tunnin avautumiseen sekä päätökseen siitä, että lauantaina menemme Dresdeniin.