Schwule Mädchen!

Nyt on taas tapahtunut kaikkea. Tässä on ehkä lähinnä huomioita erilaisista asioista, joita olen tässä viime aikoina kohdannut.

Tiistaina tsekkiläinen L kutsui minut teelle huoneeseensa. Istuimme siellä ja keskustelimme ainakin tunnin ajan ihmisistä. Oli kyllä vallan hienoa. L on ihan käsittämättömän mukava! Teekutsuilta jatkoimme huoneeseen 221, koska siellä oli erään turkkilaispojan synttärijuhlat. Tosin kuulin synttäreistä vasta sitten, kun olin itse jo paikan päällä. Jouduin tyytymään kakkuun, koska seuraavana aamuna oli herätys seitsemältä kielioppitestiin. Synttäreillä eräs bulgarialainen tuttu, jonka nimeä en ikinä muista, esitteli minut eräille puolalaisille tytöille, kun manguin yksinäisyyttäni. Nyt tunnen sitten kymmenen tyttöä Puolasta ja muutenkin alan tuntea ihmisiä enemmän.

Oli jännää, kun nuo kaikki puolalaiset tulevat Lodzin yliopistosta ja kaikki innostuivat ihan suunnattomasti, kun sanoin, että olen Suomesta. Kaikilla olisi hirveä hinku Suomeen ja he kehuivat kilpaa, kuinka Suomi vaikuttaa niin ihanalta ja kauniilta ja luonto on upeaa ja meillä on Muumit jnejne. Vanha ystäväni Polish guy puolestaan kertoi, että hänen Tampereella vaihdossa oleva tyttöystävänsä tulee toukokuun puolivälin jälkeen muutamaksi viikoksi Magdeburgiin. Sitten saan tutustua häneen ja voin ehkä jopa puhua Suomea!

Keskiviikkona oli ensimmäinen koulupäivä. Minulla oli mm. kaksi DaFin (Deutsch als Fremdsprache eli saksa vieraana kielenä) kurssia, joissa molemmissa testattiin ensi alkuun kielitaitoa. Olen sekä kieliopillisesti että suullisesti C2-tasoa eli parasta mitä voi olla. Täällä vaan menevät nämä tasot ja arvosanat ihan väärinpäin. Ykkönen on täällä arvosanoista parasta ja kielitaidossa A-taso on heikoin, mikä sekoittaa minut ihan täysin. Ja täällä monisteista joutuu maksamaan. Härrekyy tässähän köyhtyy, kun joka kurssille täytyy käydä ostamassa paksut monistenivaskat.

Viimeisenä iltapäivällä oli Frau S:n suullisen viestinnänn kurssi, mikä vaikuttaa äärimmäisen pelottavalta. Myös Fr. S vaikuttaa pelottavalta – ankara, vakava ja turhan tarkka. Pyörittelin puolet tunnista silmiä yhdessä argentiinalaisen H:n kanssa. Hän ei osaa ollenkaan englantia, mutta on nyt saanut stipendin ja opiskelee täällä saksaa. Hän muistuttaa myös uskomattoman paljon Paon T-Bagia, mutta näyttää huomattavasti paremmalta eikä vaikuta niin luihulta. Huomasin myös torstain opiskelijabileissä, että H vetää käsittämättömiä määriä naisia puoleensa. Naureskelin muiden kanssa vieressä, kun naiset parveilivat yltiöinnokkaina H:n ympärillä ja yrittivät kilvan päästä kyöhnäämään H:n kyljessä.

Keskiviikkona rankan koulupäivän jälkeen oli hienoa, kun perin mukava ranskatar A tahtoi minua kebabille kanssaan. Kävimme mättämässä halvat ja hyvät pitakebabit, minkä jälkeen siirryin taas C:n ja hänen ystäviensä seuraan. Siinä saksalaisten nuorten keskustelua seuratessani tajusin, että ymmärrän heitä paljon huonommin kuin esim. opettajia koululla. Johtuu ehkä osittain myös siitä, että opettajien on ehkä pakko puhua huolitellumpaa kieltä. Nuorempien kanssa keskustellessa joudun keskittymään tosissani, että saan selvää.

Haluaisin myös huomauttaa, että täällä on jotenkin outo käsitys suojateistä. Niitä ei nimittäin juuri ole. Ydinkeskustassa on toki normaalit liikennevalot suojateillä (niissä on se sama kävelevä hattupäinen mies kuin Berliinin liikennevaloissakin), mutta muualla ei sitten ole oikein mitään. Olen päätellyt, että tien voi ylittää siinä kohdassa, missä katukiveys madaltuu maantien tasolle. Mutta kun missään ei ole oikeasti mitään merkkejä suojateistä. Jännityksellä odotan, milloin joku rekka liiskaa minut.

Ruokavalioni on kyllä kutistunut aika rankasti täällä mm. uunittomuuden ja paistinpannuttomuuden takia. Paistinpannun voisin kyllä ostaa. Alkaa pasta ja keitto pursuta korvista. Samoin tuo ainoa edes vähän ruisleivän omainen täysjyväleipä. Ikävä uunia :( Ja kun minulla ei ole mitään pannualustaakaan, sijoitan kuuman kattilani yleensä vessan lattialle, kun se on kaakeloitu. Sieltä käyn sitten hakemassa ruokaani. Tiskauksenkin suoritan vessan lavuaarissa, sillä keittiön lavuaari on aina ihan tukossa. Käsittämättömän vaikeaa pestä kolmen litran vanhaa emalikattilaan pienessä lavuaarissa ilman, että koko vessa tulvii. Astiat jätän yleensä kuivumaan suihkukoppiin. Mitähän lie pöpöjä sieltäkin ryömii..

Tsekkiläinen L, minä, mystinen unkarilainen sekä argentiinalainen H

M Jenkeistä syö pääni.

Torstaina (eli eilen) oli IKT:n pöytäjalkapalloiluilta, joka tällä kertaa toimi lähinnä aloittelupaikkana, koska puolen yön maissa kaikki siirtyivät bileisiin, jotka pidettiin yliopiston ruokalassa. Kyllä, luit oikein. Yliopiston ruokalassa. Ajatella, jos Minervassakin pidettäisiin parin viikon välein bileitä! Ilta oli kokonaisuudessaan erittäin hieno. L nyysi kamerani ja oli räpsinyt illan aikana yli sata valokuvaa. Aamulla kierin vedet silmissä lattioilla, kun yritin katsoa kuvia tukehtumatta nauruun.

IKUSeja ja vaihtareita. Edustuskunnossa, tottakai.

Tänään minulla ja C:lla oli muuten ensimmäinen Tandem-tapaaminen. Tarkoitus on siis oppia kieliä ja meidän tapauksessamme se tarkoittaa sitä, että hän hioo minun saksaani ja minä opetan hänelle suomea. C aloitti suomen alkeiskurssin vain minun takiani! Tapaaminen ei kuitenkaan ehkä ollut niin opiskeluntäyteinen kuin olisi tarkoitus. Kävimme läpi kuukaudet ja viikonpäivät ja sen jälkeen repsahdimme ja menimme nettiin tutkimaan ihmisten yksityisasioita.

Loppuun eilisillasta päähän jäänyt Fettes Brotin renkutus: Schwule Mädchen.