Fußball usw.

Apua! Koko maa on mennyt ihan erittäin totaalisen täysin sekaisin jalkapallon EM-kisoista. Homma alkoi ihan viattomasti pari kolme viikkoa sitten pienistä Saksan lipuista, joita alkoi näkyä autojen ikkunoissa. Siis sellaisia ihan lepattavia, jotka roikkuvat pienten lipputankojen nokasta. (Myös meidän bussikuskilla oli sellainen viime viikonloppuna, kun kävimme Rostockissa.)
Lippujen jälkeen katukuvaan alkoi ilmestyä musta-puna-keltaisia asusteita ja/tai asukokonaisuuksia. Nyt kisojen alettua ympäri kaupunkia on tarjolla valtavia screenejä ja varmasti myös jokaikisessä baarissa ja kapakassa ja ravintolassa voi katsoa jokaikisen ottelun.

Kävin Orlandon kanssa iltakävelyllä sunnuntaina, kun Saksa oli juuri voittanut ensimmäisen ottelunsa. Onneksi Orlandokaan ei pidä jalkapallosta, muuten olisin saattanut ehkä olla vähän kypsänä. Vähintään joka kolmas vastaantulija lauloi tai huusi jotain (erityisesti mieltäni lämmitti laulu, joka kertoi puolalaisten surkeista ominaisuuksista: ovat mm. asosiaalisia tämän tulkitsijan mukaan) ja vähintään joka toinen oli tukevasti kännissä. Alter Markt, jonne innokkaimmat fanit ja kaljamyyjät taitavat keskittyä kaupungin isoimman screenin vuoksi, oli peittynyt rikkinäisiin muovituoppeihin ja papereihin ja muuhun roskaan.

Tänään sain muuten myös ensimmäisen arvosanani täältä. Pyöreä ykkönen. Ai että. Eräät henkilöt saattavat muistaa kahden viikon takaisen tuskailuni kun yritin valmistautua esseeseen, jossa vertailin nuoremman Bushin sekä Clintonin talouspolitiikkaa, mikä aiheena on siis aivan käsittämättömän kiinnostava. Kolmen tunnin yöunien ja huomattavasti useamman tunnin tuskailun ja kohtausten jälkeen olin saanut jotain aikaan, ja sitten olikin aika mennä tunnille ja kirjoittaa essee ilman mitään muistiinpanoja. Seleevä. Tänään kyseiset esseet palautettiin ja olin saanut sadasta (100) mahdollisesta pisteestä 98. Ykkönen, silvuplee.

Viikonloppuna kävimme tosiaan Rostockissa ihan kaikenlaisten vaihtareiden kanssa. Meillä oli Ihan Oma bussi käytössä ja matka maksoi huikeat 30e sisältäen matkat, yöpymiset, aamupalat, kaupunkikierroksen, 23 kiinalaista, matkat kahtena eri päivänä Itämeren rannalle köllöttelemään, bussikuskin, joka humalassa suuteli minua kahdeksan kertaa poskille, tutustumiskäynnin Rostockerin panimolle sekä Rostocker-lasin. Ihan hyvä homma siis.

Kyllä, neljä vuotta lukion jälkeen minä hannutan Rostockissa.

Enkä ikinä innostunut siitä lukiossa.

Itämerihän se siinä.
Terapeuttinen vaikutus: huomattava.

Lähtö oli perjantaina klo 6:15 eli oikeasti 7:00, koska IKUSlaiset olivat älynneet varautua ainoan italialaisemme myöhästymiseen. Paluu sunnuntaina seitsemän pintaan, minkä jälkeen olin niin koomassa, että nukuin maanantaina yhteensä 18 tuntia. Itse olin perjantaina hyvin valvotun yön jälkeen fressinä ja ajoissa paikalla. Edellisenä iltana oli nimittäin perinteinen pöytäjalkapalloiluilta ja sen jälkeen vielä opiskelijabileet Gebäude 22:ssa, joten tuumin joskus neljän aikaan, että parempi valvoa koko yö kuin nukahtaa tunniksi ja herätä vihasena. Pöytäjalkapalloilu oli taas kerran tylsää ja olin varautunut siihen, että tylsyys jatkuisi suoraan kahdeltatoista kotiin ja peiton alle, joten olin collegehousuissa ja villasukissa liikkeellä. Meidät potkittiin ihan normaalisti puolenyön jälkeen ulos, mutta siinä kohtaa joku keksi, että nyt mennään bileisiin.

Yritin tietysti vikistä, että kengät vois olla aika kiva juttu, mutta eihän minua siinä kiireessä kuunneltu. Lähdin siis matkaan avaimen, kameran sekä mukin kanssa, mutta ilman kenkiä ja rahaa. Koska minulla ei ollut laukkuakaan, jaoin omaisuuteni eri ihmisille: kamera L:lle, avaimet K:lle ja muki vain johonkin nurkkaan. Jotenkin kypsyin taas vaihteeksi vaihtariseuraani, koska eräs toinen, varattu A hinkkasi varmaan kahdeksannen miehen kanssa tälle lukukaudelle ja espanjalaiset viihtyivät taas parhaiten keskenään jne.

Onneksi bongasin IKUS-C:n kaverin ja siirryin hänen seuraansa. M oli aivan ihastuttava, kuten tavallista ja kuten tavallista, ymmärsin hänen baijerilaista vääntöään paremmin kuin paikallista Hochdeutschia (MIKÄ MINUSSA ON VIKANA?!). M jopa antoi minulle toisen kenkänsä ja vietimme puolisen tuntia tanssien typerän näköisinä yhdellä jalalla. Varsinkin minä näytin typerältä n. 5-6 kokoa liian suuressa kengässä ja kolitseissa muiden juhliessa viimeisen päälle pyntättyinä. Lopulta vasen jalkapohjani kohtasi lasinsirun ja lähdin hakemaan kenkiä. Koin myös älyllisen hetken ja otin kenkien lisäksi mukaan käsilaukun, joka tosin oli kokoa Kannettava tasku. Siihen sain kuitenkin kerättyä kamerani ja avaimeni ja myöhemmin, M:n poimiessa leukaansa maasta, myös mukini. Miettikääpä kaikki hetkinen tykönänne tilanteen absurdiutta, niin ymmärrätte.

Vaikka M:lla olikin huono ilta, onnistuin mielestäni pelastamaan sitä aika hyvin. Meillä oli mm. noin vartin mittainen, äärimmäisen kiehtova keskustelu, joka lähti liikkeelle siitä, kun yritin keksiä sopivaa sanaa hänen surkeudelleen ja käytin niinkin hienoa termiä kuin butt-fucked. Tylsästi alkanut ilta osoittautui lopulta vallan mukavaksi ja viihdyin M:n kanssa pilkkuun asti, minkä jälkeen vaelsin sen kolmesataa metriä kotiin. Auringon noustessa päätin lähteä NP:hen (se lähikauppa), ihan vain siksi, koska voin. Ostin munia ja tein äärimmäisen hyvän aamupalan, pakkailin ja kävin herättelemässä matkakumppaneita ja sitten olikin aika lähteä Rostockiin.

Nyt vain olen ihan tuhannen poikki, joten en jaksa kirjoittaa järin seikkaperäisesti ko. reissusta. Myös Amsterdam on vielä purkamatta. Ääh. Tarkoitus oli, mutta päätinkin näköjään kirjoittaa romaanin torstai-illasta. Ja perjantaina lähdenkin turkkilaisen C:n kanssa Venetsiaan. Ihanan romanttista. Enää ei puutu kuin mies. No, kaikkea ei voi saada.


Hyvää yötä.