Iloista epäjuhannusta kaikille!

Tänä vuonna vietänkin Erilaista Juhannusta. Tai paremmin sanottuna en vietä juhannusta ollenkaan, koska ainoa yhdistävä tekijä Oikean, Suomalaisen juhannuksen ja tämän minun viikonloppuni välillä on sääsket. Ei grilliä, ei keskiyön aurinkoa, ei saunaa, ei järveä, ei kännisiä teinejä hoipertelemassa ympäriinsä eikä lonkeroa. Alaston mies ei kuitenkaan jää näkemättä, sillä minut aiotaan ilmeisesti raahata homobileisiin katsomaan miesstripparia. Voi kuinka iloinen olenkaan. Toivottavasti sokeudun ennen iltaa.

Syy tähän iloiseen illanviettoon on se, että maailman pienimmällä italialaisella on synttärit. S täyttää tänään 27 ja taitaa olla vanhin meistä. Aluksi on tarjolla normaalit yllätysbileet ja kakkua ja loppuillasta on juhlien järjestäjän mielestä AIVAN PAKKO mennä näihin homobileisiin. Veikkaan, että S on asiasta lähes yhtä innoissaan kuin minä.

Onneksi vietän alkuiltani jossain ruotsalaisessa juhannustapahtumassa. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen, että saan siellä kanelipullia. Tämänkin tiedän vain siksi, että IKUS-seuralaiseni A ja C leipovat niitä tänään tuliaisiksi. Toivottavasti saan jotain muutakin normaalia ruokaa kuten viikko sitten pidetyissä multikulti-bileissä.. Kyseessä olivat siis monikulttuurisuuskekkerit, joissa ihmiset esittelivät kotimaataan ja omia ruokaerikoisuuksiaan. Kierrettyäni kaikki pöydät näytin siltä, että olin neljännellä kuulla raskaana, mutta kun se ruoka vain oli niin hyvää. Olin varta vasten paastonnut koko päivän!

Erityisesti minua ilahdutti ruotsalaispöytä, jossa oli mm. näkkäriä, juustoa (ja juustohöylä!), Kallen mätitahnaa, mutakakkua, kauralastuja, pipareita, kunnon pottumuusia, silliä, puolokkahilloa, Ahlgrenin autoja sekä LIHAPULLIA, joita syödessä pari kyyneltä ehkä vierähti poskelleni. Ja pöydän takana vielä hääri vaaleatukkainen ja sinisilmäinen nuorimies. Kyllähän oli kotoisaa. Harmittaa, etten ottanut kameraa mukaan. Olisin voinut kuvata pöydän ja laittaa sen otoksen sitten tietokoneen taustakuvaksi.

Näistä pienistä iloisista asioista huolimatta täällä on ollut viime aikoina aika paskaa. Ihmiset alkavat selvästi väsyä koko vaihtoon ja toisiinsa ja kouluhommat alkavat painaa päälle. Eräs "parhaimmista" kavereistani täällä kertoi minulle ystävällisesti eilen, että olen epämiellyttävä ja minun seurassani ei ole mukava olla ja kaikki ovat sitä mieltä. Minusta vain tuntuu, että hän on ainoa, joka on sitä mieltä. Hauskaa tässä on se, että kyseinen tyttö on itse ihan käsittämättömän hapan, hän ei pidä kenestäkään täällä ja näyttää sen, hän ei ikinä viihdy missään bileissä ja näyttää senkin ja hänellä ei ikinä näytä olevan hauskaa paitsi silloin, kun hän saa olla huomion keskipisteenä. Henkilökohtainen kyynel siis. Tästä illasta tulee hauska, koska A ei tod voi tulla S:n synttärijuhlille, koska A ei yllättäen pidä hänestäkään. Ja huomenna on luvassa läksiäiset kellarissa. Meillä on DJ:kin. Vähän tulee loistavaa.

TJ 35, sitten Münchenin kautta maalimalle.